lauantai 9. tammikuuta 2016

Mustasukkaisuus

Koiran mustasukkaisuus omistajaansa kohtaan saattaa esiintyä monella tapaa. Vai onko se mustasukkaisuutta? Mitä se sitten ? Muistan Combon kun kävimme kaupungissa asuessamme lenkillä naapurin kanssa monen monituista kertaa. Sitten lenkit koiran tullessa aikuiseksi hankaloituivat. Se ei tykännyt että kukaan käveli vierelläni.  Muualla ongelmaa ei esiintynyt, tästäkin toki selvittiin ja ongelma ohitettiin.  

Aapo on nykyään hieman alkanut omimaan minua. Isojen lähestyessä se työntää itsensä liki, mun mami menkää pois. Yleensä poistun tilanteesta itse sanomatta sanaakaan. Meillä ei ole eri vapauksia yhdelle ja kaikkien on tultava toimeen keskenään. Liikuttavaa toisaalta että toinen niin touhukkaasti seurailee mua kaikkialle. Katselee uteliaana tekojani ja osallistuu arjen askareisiin. Sitä uteliasta silmäparia olisi tuettava ja vahvistettava omatoimisuuteen. Usein liian moni työntää koiransa/pentunsa rasittavana ulottuviltaan. Kuinka kauan pentunen jaksaa hakea kontaktia sitä vahvistamatta ja kuinka paljon vahinkoa sillä saa aikaan. Yritetään muistaa koiran erilaiset kehitys vaiheet murkkuiästä aikuisuuteen.  Mustasukkaisuudella tai ilman, ne ovat kuitenkin ainutlaatuisia hetkiä, joissa punnitaan koiran koko elämän pituinen onnistuminen.

Kuinka teillä mustasukkaisuutta hoidellaan ja kuinka se ilmenee ? Lapsi perheissä varmaankin sitä asiaa on jaksettava huoltaa, omakohtaista kokemusta asiasta kun ei ole . Kuvaan varmaankin tulevat myös uudet poikaystävät/tyttöystävät jos koira jo on ollut taloudessa. Kertokaa. 







7 kommenttia:

  1. Häjy tekee samaa. Jos Roksua silittelee niin se ryntää kauheella ryminällä ja ääntelyllä, tunkee ittensä väkisin Rockyn ja mun väliin. Arvaa kaks kertaa saako rapsutuksia ku tulee noin. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei varmaan :D Eli aika lailla samanlaisii noi sakemannit
      ainakin tavoiltaan on :)

      Poista
    2. Haha joo.. Ja miks nää kommentit tulee jatkuvasti kahtena... Äh

      Poista
  2. Häjy tekee samaa. Jos Roksua silittelee niin se ryntää kauheella ryminällä ja ääntelyllä, tunkee ittensä väkisin Rockyn ja mun väliin. Arvaa kaks kertaa saako rapsutuksia ku tulee noin. :D

    VastaaPoista
  3. Voi pikku Aapoa <3 mutta saattaa olla isompana isompi ongelmakin jos antaa poitsun jatkaa omimista. Ja eipä se Aapo taida enää niin pienikään olla, juniori kuitenkin :) Meillä kun asustaa tämä herkkis mammanpoika Konsta niin kuvitella vain saattaa kuka niitä mustasukkaisuuden piirteitä viljelee. Kissoilla tuo toki ei ole niin yleistä, mutta Konsta kyllä ottaa huomionsa ja tunkee väliin jos siltä tuntuu. Yleensä se muille on sopinutkin, sillä kummatkaan tyttökissat eivät niin persoja saamalleen huomiolle ole olleet. En tiedä onko meille vain sattunut moiset yksilöt, mutta tytöt tuntuvat olevan kovasti enemmän itsenäisiä. Siinä mielessä sinne hatun nosto äijäkolmikon kanssa arjen pyörityksestä!

    VastaaPoista
  4. Kaikilla eläimillä taitaa olla se halu olla emäntänsä/isäntänsä lähellä :)
    Meillä Jalolla ollut ehkä vähiten, oman tiensä kulkija. Ja hei tytöt on aina itsenäisempii :D Eiks vaan ollakkin !! Kiitos hatunnostosta on tässä väliin
    monen vahtina oltava :)

    VastaaPoista

KIITOS VIESTISTÄSI ♥