tiistai 19. tammikuuta 2016

Toivepostaus Kehittyminen onko sitä ?

Minua pyydettiin toiveessa kertomaan kuinka olen muuttunut/kehittynyt matkallani koirien parissa. Ensinmäisen koirani pitkän vonkaamisen jälkeen sain reilusti alle kymmenen vuotiaana? olisinko ollut kahdeksan ja sen jälkeen koiratonta päivää en ole nähnyt.  Tomi, oman elämänsä sankari, ihana uskollinen collie jatkoi elämäänsä 14-vuoden ikään. Ja hyvin senkin koulutin, se osasi viedä usean kilometrin matkan Reginat mummolaan suussaan.

Jossain vaiheessa haaveilemani rotu alkoi kummittelemaan ajatuksissa ja usein löysin itseni selailemassa kirjoja. Valtavat pinot kirjoja vyöryivät pöydillä ja ahmin tietoa. Se maailma minkä sivujen kätköistä löysin oli jotain lumoavaa. Pian notkuinkin koulutus kenttien reunoilla ja näyttelyissä ihailemassa saksanpaimenkoiria.

Ensimmäiset sakemannit menivät puhtaasti harjoitteluna. Palveluskoirakentillä oli siihen aikaan vielä vanhan aikainen meininki ja koirat koulutettiin yhdessä. Siellä sitä sitten yritti pomottavaa sakua pidellä ja myönnetään mistään en tiennyt yhtään mitään. Esteitä yliteltiin ja alustoja reenattiin ( vaikken mistään alustojen reenailusta ollut kuullutkaan ). Kuhan hengailtiin. Kaikki tämä kuitenkin loi pohjaa,  eräänlaista alustaa unelmille. 

Saksanpaimenkoiranäyttelyissä mietin aina jos joskus minäkin täällä koirani kanssa.  Ja aasin siltana kuinka innostuin todella kouluttamisesta niin postauksen toivojalla on tässä kohtaa sormensa myös pelissä. Toko oli sanana melkoinen kummajainen, mutta koirakoulu Onnissa senkin saloihin pureuduttiin. Nipa oli alusta saakka hyvä, minä en. Monet tuskanhiet sai kuivailla kunnes edistymistä alkoi toden teolla tapahtua. Samalla kuvioon astuivat palveluskoirakentät ihan oikeasti, näyttelyt siellä nauhan sisäpuolella ja monenlaiset koulutukset into piukeena laukkasin läpi.

Jalon tullessa tahti kiihtyi ja osaamiseni lisääntyi, ainakin tieto jalostui jollain tavalla. Muistan ekat näytelmät, pelon jännityksen ja hyvä kun yöllä nukuttua sai. Kaikkeen kuitenkin tottui ja maailma saksanpaimenkoirien parissa oli vaan niin oikeaa. Voisinko sanoa kehittyneeni kasvamalla ja uteliaalla luonteella. Jos jotain oikein kovasti haluaa on mentävä tulta päin, ei sieltä mistä aita on matalin. Se oman kuuluisan mukavuus alueen ylittäminen on paitsi terveellistä myös ihmisenä kasvattavaa. Vain sen kautta voi tavoitella onnistumisia kun pystyy unohtamaan oman minä kuvansa ajatellun pienuuden.  Kukaan ei itseä nosta tai latista kuin oma sisäinen ääni. Minä päätin nostaa ja tavoitella seikkailuja joille ei toivon mukaan loppua ole vähään aikaan näkyvissä. Ehkä pieni pala minussa on parempi, osaavampi ja kokeneempi kouluttaja, oman koiran handleri ja koira lauman yli päällikkö. Nyt kun minulla ihan oikeasti on lauma, ihana sellainen. 

Eli voin todellakin sanoa kehittyneeni, kasvaneeni ja olevani juuri siellä missä pitääkin. Kokonainen maailma on avautunut kuin salainen ikkuna ja mitä enemmän antaa valolle tilaa kurkistaa huoneeseen sen enemmän saa.

Teille jotka emmitte ja mietitte mitä haluaisitte harrastaa koirienne kanssa.  Mikä olisi se teidän oma juttu. Teitä varten on räätälöity tapahtuma Himoksella  Onnidog . Linkistä löytyy tapahtuman FB sivut, edellisvuosista materiaalia, ilmot ja vaikka mitä. Lisäksi suosittelen koirakoulu Onnin blogia  Koirakoulu Onni . Paikkana vieläpä lumoavan kaunis Himos keskeisellä paikalla Keski-Suomea. Meidätkin löytää sieltä jotain kivaa kokeilemassa tai testailemassa vanhoja jo opittuja asioita.


Meissä jokaisessa koiraihmisessä asustaa pieni pala unelmaa, annetaan sille mahdollisuus kasvaa.

Ja kiitos toiveesta Maria :) Harjoituksia jatketaan ja tavoitellaan jos ei kuuta niin ainakin pieniä tähtiä taivaalla.






8 kommenttia:

  1. Suurkiitos tästä <3 On aina rikastuttavaa lukea näitä polkuja ja nähdä miten kukakin muuttuu ja kehittyy :). En mä kyllä osais sua missään muussa maailmassa kuvitellakaan, on ihanaa kun on löytänyt sen tärkeän juttunsa johon nojata ja josta voi iloita päivästä toiseen. Välillähän tahkotaan päätä seinään ja mietitään miten pirussa isot kivet käännetään, mutta aina se ratkasu jostain löytyy :). Kiitti tästä!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä, ajatuksella väsäsin useita päiviä ♥ :D

      Poista
  2. http://kutsuvapauteen.blogspot.fi/19 tammikuuta, 2016

    Kiitos tästä! Minä koulutan koiraani kokeita varten ja koirani kouluttaa minua elämää varten. Itsetuntemukseni on lisääntynyt huomattavasti koiraa kouluttaessa ja saan niin monesta asiasta kiittää tätä tulisieluista vauhtimimmiä- miten paljon se on minulle opettanutkaan<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Te olettekin lyömätön tiimi :) Innokkaita ja uskaliaita, juuri
      sitä paloa mitä itsekkin halajaa ja toivottavasti ripauksen on saanutkin ♥

      Poista
    2. http://kutsuvapauteen.blogspot.fi/20 tammikuuta, 2016

      <3

      Poista
  3. Ihanaa kuulla miten lapsesta asti rakkaus koiriin on kulkenut mukana. Ei mennyt tällä kertaa lapsen toiveen toteutus hukkaan kuten usein kuulee käyneen, kun lemmikki on viimein hankittu <3

    VastaaPoista
  4. Olipa ihanasti sanottu ❤ tuo täytyy muistaa kertoo vanhemmillekkin :)

    VastaaPoista

KIITOS VIESTISTÄSI ♥