Rauhoitutaan ! Onnistutaan !

Ohjaajana mulla on kauheasti tekemistä. Kaikenlainen häslääminen vie energiaa itse asiasta ja siinä touhussa kärsii sekä koira että ohjaaja. Tuntuu väliin että kannan taakkana munalukkoa raskaalla kädellä mukanani ja reenin alkaessa sujautan sen tiukasti kiinni ja tukehdun siihen. Siinä ei  enää voi kun yrittää selvitä tai vaihtoehtoisesti olisi kai helpompaa pyytää jonkun aukaisemaan se! Toki parasta olisi omia avain itselleen ja kyetä itse aukaisemaan omat solmunsa ja lukkonsa.

Miksi on niin vaikeaa keskittyä oman tilan ottamiseen ja hallintaan. Olla kuin maailmassa ei olisi ketään muita minä ja koira. Unohtaa kaikki muut hallitulla tavalla. Syventyä olemassa olevaan ja kuunnella ohjeita. Uskoa että maailma on tässä ja nyt !! Se ei ole seuraavassa hetkessä, se ei ole huomenna  ja kohta sekin on mennyt. 


Elämän hallitun kurinalaisuuden rikkoutuminen rasittaa ja riipii ja irti päästäminen vanhoista kaavoista satuttaa. Uuden ajattelun omaksuminen ihastuttaa, vihastuttaa ja pistää tekemään töitä rankalla kädellä. Siinä pyörähtää koko maailma hetkeksi ja keinuttaa kuin aalloilla. Kun vielä saisin keinuttamisen loppumaan ja tunteen että aallot rauhoittuvat ja maa kantaa ohjaajana.

Aapo on koirana valtavan ihana ja kuuntelee ohjeita tai kuuntelisi jos osaisin niitä oikealla tavalla antaa.  Edistystä on toki tapahtunut paljonkin ja tulee tapahtumaankin siitä olen varma. Minulla on kuitenkin maailma kädessäni kun osaan sen käyttää oikein. Ihana koutsi joka sydämellään tekee parhaansa meidän eteen. Lukuisia blogeja selanneena tiedän kuinka tärkeää on löytää oikea ihminen ohjaamaan koirakkoa eli meitä. Hippasen haastavana ihmisenä on tärkeää että minulle kyetään sanomaan asiat niiden oikeillä nimillä. Vain ja ainoastaan sitä kautta pystyn kehittymään ohjaajana ja ehkä oma elämäkin kouliintuu siinä sivussa. Kaikki liittyy kaikkeen ja nivoutuu lopulta yhdeksi. Tästä en ikinä pysty kiittämään tarpeeksi kaikki on liian vähän ♥

Ja miksi tälläinen vuodatus vaikka voisin ennemminkin kertoa kaikista onnistuneista reeneistä. Ja niitä on paljon, lukumääräisesti enemmän kuin täysin epäonnistuneita. Ehkä ne ovat liian itsestään selviä ja notkahdus eilisessä paikkiksessa oli kauheaa. Ja lisätään vielä kontaktin puuttuminen, ohjaajan täydellinen panikoituminen, ohjeiden kuuntelematta jättäminen, koiran unohtaminen ja mitä näitä nyt muita onkaan. Mutta tästä ei voi olla kuin tie ylöspäin ( kuka viisas näin onkaan sanonut , itse luulen että maan allekkin pystyy kaivautumaan ) ja toivottavasti se tie ei keinuta enää ja kurkkua ei kurista ahtaan lukon puristus.  Sillä kaikesta huolimatta ja juuri sen takia viihdyn reeneissä valtavan hyvin.  

Kun vaan muistaisi pakata kaikki edellä mainitut asiat reppuun ja muistaa myös ottaa ne esille sekä mikä tärkeintä käyttää niitä !!





Positiivinen pläjäys loppuun eli Aapo on kammennut A-esteen yli ainakin kahdesti, metrin este sujuu mallikkaammin. Ja onhan tässä kaikenlaista jännitettävää mutta niistä kerron tarkemmin toivottavasti iloisissa merkeissä. Sanotaan vaikka että koko viikko kuluu perhosten lepatellessa vatsassa !!  Kivaa loppu kesää kaikille

Kommentit