Saksanpaimenkoirien erkkari

Mukava viikonloppu takana sakemannien erkkarissa peräti molempina päivinä Muuramessa. Pitkään aikaan en ole ollut edes turistina paikalla ja omia koiria ei ollut nytkään mukana. 
Lauantaina esitin ystävän ihanan pennun Amin ja sunnuntaina olin paikalla kavereiden kaa hengailemassa. Ilo oli tavata tuttuja ja tuntuu ettei mikään ollut muuttunut. Ilmapiiri oli loistava, kanttiini oli loistava ja ihmiset ystävällisiä. Sain lähietäisyydeltä tutustua uusiin ihmisiin ja heidän ihaniin koiriinsa.  

Valtavan paljon upeita koiria, pentuja, ylpeitä omistajia , kehän tuomaa jännitystä ja upeasti koulutettuja koiria joiden esiintyminen vangitsi kauneudellaan. Onnea ystäville heidän koiriensa menestyksestä, ihan teille jokaiselle.

Yllättävää oli että vaikka näin pentuja ja rapsuttelin ei kolahtanut ettäkö itselle olisin halunnut. Ehkä Niilon muisto satuttaa vielä tai aika ei ole oikea. Tai tuleeko se edes olemaan. Jossain puutuneisuuden rajamaastossa tuntuu että tunteet ovat väljähtäneet ja kulkee päivästä toiseen.  Toisaalta se on kaiketi hyvä räiskähtelevälle luonteelle tasoittua mutta kuitenkin tahtoisin vielä kerran hyppiä ilosta ja onnesta.  Ystävät ovat kuitenkin parasta mitä ihminen kokee matkallaan. Varsinkin ne jotka tuovat sitä elämän makua päiviin. Kiitos viikonlopusta ♥  !

 kuvat Sirpa Jokinen ja kuvissa esitettävä Ami