Sen sain mitä hain

Olen blogatessani usein miettinyt mitä olen kirjoittanut ja miten. 
Olen kuitenkin edelleen sitä mieltä että niin kauan kun et loukkaa ketään henkilökohtaisesti, yhteisöä, järjestöä, yksittäistä ihmistä, ryhmää tms asia on mielestäni ok.

Millainen blogi on jos himmailee sanomisiaan ja OMIA ajatuksiaan. Se ei palvele lukijaa eikä varsinkaan blogin kirjoittajaa. Jatkan siis samoilla linjoilla ja seuraava postaus myös koittelee rajoja mutta tätä tekstiä olen miettinyt paljon ja sen julkaisemista. Toivoisinkin kommentteja asiasta suuntaan tai toiseen. 

Reenatessani ja kisaamassa ollessani suurimmat hetket joissa tassut nousevat ilmaan olen kokenut oman koirani kanssa. Saumaton yhteistyö jossa näkyy edes välähdyksiä lukuisista reeni tunneista ja ajetuista kilometreistä. Minulta kysyttiin jo kiertäessäni näyttelyitä miksen vie omaa koiraani. Mietin sitä jo silloin mutta on näyttelyjä joissa menestymiseen tarvitaan osaava handleri.
Se ei kuitenkaan poista omaa vastuuta koiran saattamisesta esittämis valmiuteen. Lukuisia viikkoja ja kuukausia kuluu koiran harjoittamiseen niin että se osaa tarvittavat seisomiset, hampaiden katsomiset, kauniin liikunnan ja eräänlaisen helppouden handlerin käsissä. Mikään ei ole surkeampaa kuin luovuttaa osaamaton koira handlerille jolla on useasti myös muita koiria samalle päivälle buukattuna.

Toki itsekin useasti koiraa vieneenä tunnistan sen jännyyden kun aletaan mennä kohti palkintoja. Mutta kuitenkin olen myös ollut suunnattoman onnellinen jos edes olemme suoriutuneet kunnialla ja esiintyneet kauniisti. Ja siitä pitää ja saa koiraa kiittää vaikkei korkein palli sillä kertaa auennut. Mutta silloinkin halusin koulia oman koirani vietäväksi toisen käsiin näytelmissä.

Entäpä kisaaminen...paljon on koirakoita jossa vievä ei olekaan oma emäntä/isäntä. Jääkö jotain pois jos menestys ei tulekaan oman työskentelyn ja harjoittelun tuloksena. Entä jos koirasi ei menesty ketä sinä silloin syytät.  Toivottavasti  et tietenkään ketään jos tämä on ollut oma valintasi.
Usein se tie saattaa olla hidaskin reenata sekä harjoittaa koiraasi itse kokeisiin jolloin oma jännitys kertaantuu niin pahoin ettet vaan uskalla etkä pysty. 

Erityisesti saksanpaimenkoira on erittäin leimaantunut omistajaansa ja haluaa miellyttää kaikin tavoin ohjaajaansa. On  myös vaikeaakin saada saksanpaimenkoira luottamaan täysin vieraaseen henkilöön. Siinä vaaditaan jo pitkään jatkunutta luottamuksellista suhdetta koiran kanssa.  Näyttelyissäkin lopulta minun piti olla aivan piilossa koska muuten olisi vedetty hihna kireänä kehästä pois. Kuitenkin olen onnellinen osaaville handlereille huikeista voitoista joita tuskin itse olisin saanut aikaiseksi. Kuitenkin näyttelykuntoon saatoin aivan itse. 

Koiria koulutetaan paljolti myös maailmalla. Näissäkin tilanteissa koiran ohjaajana toimii aivan eri tahot. Tästä kaikesta olen päätynyt tilanteeseen jossa koiraani ei ohjaa kilpailuissa kuin ja vain ainostaan minä. Epäonnistumiset, virheet, onnistumiset ja tulokset syntyvät tai jäävät syntymättä vain ja ainostaan minun toimien takia.
On tietenkin aivan eri asia jos haluaa luottaa tai ei itse pysty kisaamaan, mutta itse jännityksen kokeneena ja kauhusta kankeana kisoja keskeyttäneenä tiedän että on mahdollista toipua ja kyetä kisaamaan. Takapakkia varmaankin vielä tulee mutta vahvempana on vahva myös koiran silmissä.

Olen vahvasti sitä mieltä että jotain jää oleellisesti puuttumaan jos et kisaa oman koirasi kanssa yhteisenä koirakkona. Sinulle jää muistoksi  papereihin ja kansiin tuloksia mutta entä sitten.  Ja tämä on vain ja ainostaan minun henkilöhtainen mielipide ! Jokaisella on oikeus päättää ja toimia parhaaksi katsomallaan tavalla. Me olemme kuitenkin tehneet muutaman huikean kisan aivan omin avuin ja voin kertoa että se katse oman koirasi silmissä onnistumisen jälkeen on enemmän kuin uskalsit koskaan edes toivoa. 

Näistä hetkistä jää muutakin kuin nopeat tulokset joita ehkä sittenkin harmittelet myöhemmin. Ja entä pystyykö sitä edes hehkuttamaan toisen tekemää tulosta niinkuin omaansa.  Annatko kunnian  valua toiselle ja päästätkö käsistäsi arvokkkaista arvokkaimman oman koirasi ja sinun yhteistyön hetken ja tuloksen. Vai koetteko koirasi kanssa yhdessä onnistumisen iloa ja riemua.   Silloin se tulos kirjoissa ja kansissa on muutakin kuin mustetta. Sillä musteella on sielu ja sanat sekä luottamus.