Elämän langoissa
Minulle kuuluu erittäin hyvää, luonnetesti ei mennyt läpi. Vielä parempaa oli eksyä aikasti tutussa kaupungissa ja olla löytämättä paikkaa, jossa olen useasti käynyt. Tai noh, ainakin kerran. Hyvästi jalostusurospäivät.
Luonnetestin mukaan minulla on erittäin ystävällinen koira, joka ei usko kenenkään haluavan hänelle pahaa. Seinäkokeessa tapitti inahtamatta paikallaan uhan alla. Kättelyssä tuijotti taivaalle. Pimeässä huoneessa ( kontissa) ajatteli minun muuttuneen oravaksi ja paenneen katon kautta ulos. Sinnikkäästi tuomarin mukaan tuijotti yhtä kohtaa katossa tai sitten siinä saattoi olla reikä, jonka halusi paikata.
Pisteitä meille kertyi 70 ja yhtään en ole pahoillani ( uskokaa jos haluatte ) ja paljon kuitenkin avarsi asioita ihan jokapäiväisessä elämässä. Tuomarin mukaan näkee selkeästi että on kasvanut toisen koiran alapuolella ja itse ei tarvitse kummemmin hoidella asioita. Tämän allekirjoitan. Jos esim piilotan makupaloja, Jalo kirmailee Niilon hännässä kiinni ja odottaa että Nipa etsii hänellekin maku palat.
Suosittelen kuitenkin kokeilemaan, sen verran hauskaakin meillä siellä oli. Muutoin elämä on edelleen melkoinen umpisolmu ja pahenee kaiken aikaa. Ensi viikolla alkaa olla ratkaisujen aika ja neuvottelen asiantuntijoiden kanssa asiasta, Pitää jaksaa uskoa että elämä kantaa ja saattaa olla että kaikenlaiset unohtelut tämänpäiväinen mukaan lukien kielii kamalasta stressistä. Tuntuu että en pysty hahmottamaan enää asioita entiseen malliin. Minun luonnetesti antaisi saldoksi -100 !! Eteenpäin se on mentävä ja tuleehan taas kaikkia uusia tapahtumia. Ja kun minulla olisi ollut tänään ystävä soiton päässä, joka olisi voinut hetkessä ohjata minut perille, Miksi en kyennyt soittamaan ?
Huomenna on taas uusi päivä ja maanantaina tokoillaan, Niilo oli viikolla aikasti pätevä ja pitkän tauon jälkeen ei inahtanutkaan paikalle saavuttaessa. Minun oppivainen poikani. Ihanat pojat, ilman teitä olisin jo hukkunut ♥
Luonnetestin mukaan minulla on erittäin ystävällinen koira, joka ei usko kenenkään haluavan hänelle pahaa. Seinäkokeessa tapitti inahtamatta paikallaan uhan alla. Kättelyssä tuijotti taivaalle. Pimeässä huoneessa ( kontissa) ajatteli minun muuttuneen oravaksi ja paenneen katon kautta ulos. Sinnikkäästi tuomarin mukaan tuijotti yhtä kohtaa katossa tai sitten siinä saattoi olla reikä, jonka halusi paikata.
Pisteitä meille kertyi 70 ja yhtään en ole pahoillani ( uskokaa jos haluatte ) ja paljon kuitenkin avarsi asioita ihan jokapäiväisessä elämässä. Tuomarin mukaan näkee selkeästi että on kasvanut toisen koiran alapuolella ja itse ei tarvitse kummemmin hoidella asioita. Tämän allekirjoitan. Jos esim piilotan makupaloja, Jalo kirmailee Niilon hännässä kiinni ja odottaa että Nipa etsii hänellekin maku palat.
Suosittelen kuitenkin kokeilemaan, sen verran hauskaakin meillä siellä oli. Muutoin elämä on edelleen melkoinen umpisolmu ja pahenee kaiken aikaa. Ensi viikolla alkaa olla ratkaisujen aika ja neuvottelen asiantuntijoiden kanssa asiasta, Pitää jaksaa uskoa että elämä kantaa ja saattaa olla että kaikenlaiset unohtelut tämänpäiväinen mukaan lukien kielii kamalasta stressistä. Tuntuu että en pysty hahmottamaan enää asioita entiseen malliin. Minun luonnetesti antaisi saldoksi -100 !! Eteenpäin se on mentävä ja tuleehan taas kaikkia uusia tapahtumia. Ja kun minulla olisi ollut tänään ystävä soiton päässä, joka olisi voinut hetkessä ohjata minut perille, Miksi en kyennyt soittamaan ?
Huomenna on taas uusi päivä ja maanantaina tokoillaan, Niilo oli viikolla aikasti pätevä ja pitkän tauon jälkeen ei inahtanutkaan paikalle saavuttaessa. Minun oppivainen poikani. Ihanat pojat, ilman teitä olisin jo hukkunut ♥
No mutta nyt tiedät koirastasi enemmän ja eipä nuo loppupisteet mitään kerro. Sen huomaa tosiaan koiran luonteesta jos se on elänyt 'pahnan pohjimmaisena', kun jättää toiselle ongelmien ratkaisut. Hyvä vain, että Jalolla ja Niilolla on sellaiset luonteet, että ne tulee keskenään hyvin juttuun. Harvinaista herkkua jos ei ole tarpeeksi ikäeroa ja tosiaan toinen selkeästi alistuvampaa sorttia. En voisi itse kuvitellakaan ottavani urosta Rexin kaveriksi, ellei se ole leikattu ja monta monta vuotta ikäeroa ja siihen lisäksi tosi alistuva luonne.. Vaikka ohan tän yks parhaimmista kamuista vain vuoden Rexiä vanhempi leikattu uros :)
VastaaPoistaMieti tosissaan millaista ois teillä elo, jos molemmat ois esim. tosi dominoivia eikä kumpikaan nöyrtyisi toiselle ? o.O Siinä sais jatkuvaan olla haukkana ja erottamassa riitapukareita toisistaan. Pojat on just hyviä sellasina kun ne oikiasti nyt on :)
Tsemppiä sinulle ja toivottavasti omat 'ongelmasi' ratkeavat. Kyllä se siitä. *Halaus*
Onneksi on nämä koiruudet piristyttämässä meidän arkea, kun joskus tuntuu, että kaikki kaatuu ja menee pieleen. Ilman näitä ja näiden pyyteetöntä rakkautta ois tosi tyhjää olla.
Aivan, kasvattaja just tuloksen kuultuuan sanoi että arjessa tuo on toimiva systeemi :)
VastaaPoistaHauskaa kuinka huomioi asioita tuon jälkeen, esim tyhjän talon pihaan vakkari lenkillä oli ilmestynyt eilen auto aamulla, Niilolla karvat pystyssä ja huh huh mörinää, Jalo katto että mikä meininki ja ei tuumannu mitään :)
Kiitos halista ja mulle työ on aina ollu se juttu jota ilman en voi elää ja nyt ratkeaa otanko velkaa hiljaisella kylällä ja jatkan toimintaa vai muutanko jonnekkin missä on töitä, onko niitä missään ja surettaa koska olen antanut tuolle työlle sieluni :) Yksitoista pitkää ihanaa raskastakin vuotta ♥
Tiedätkö, mun mielestä se tulos kuulosti aika kivalta, hyvältä koiralta vaikka ei sitten kai niin selkeästi saksanpaimenkoiralta. Tärkein on, että itse tuntee ja hallitsee koiransa!
VastaaPoistaKiitos ♥ Ne nuo näyttelylinjaiset on hieman pehmeempiä poikia, joten ihan kivikovaa suojelu sankaria Jalosta tuskin tulee. poliisikoirakaan tuskin tulee kysymykseen, juoksis roistoja karkuun hih :) Tuomari sanoikin että vielä lapsonen luonteeltaan ja muotoutuu hieman vanhetessa ja jos olisi ainoa koira olisi oppinut handlaamaan asioita omin päinkin. Hyvä näin, Jalohan on kiltti ja helppo lapsonen :)
VastaaPoista