maanantai 29. helmikuuta 2016

Karkauspäivän höpöttelyt

Joskus hienosti suunniteltu teksti alkaa kutistua omaan mahdottomuuteensa ja delete näppäintä painaa pohjaan saakka. Siksipä tämä ei ole hienosti ajateltu teksti vaan höpöttelyä. Höpöttelisin mieluusti videolle jos kehtaisin.
Työn ja harrastusten yhteensovittamisessa on saanut vääntää. Ihanaa että on vielä töitä mutta hallituksen isojen leikkauksien jälkeen ostovoima takuulla pienenee ja kaupan ala kurjistuu pakon edellä. Sain kuitenkin soviteltua liikkeen aukiolot niin että minulle jää ukkojen kanssa riittävästi yhteistä aikaa ja aina ei oo pakko jos ei jaksa. Eiks vaan ?

Ilahtuneena otin vastaan Hollolaan avattavan koirauimalan mainokset. Käsi oven kahvaan jo kurkottamassa.  Matkaa meiltä kertyy n 70 km ja se on maalla asujalle yllättävän vähän. Lähin prismakin sijaitsee 80 km päässä ja lidiin on matkattava 49 km !! Ei aina ihan helppoo jos jotain haluaa.

Laitoin näyttelyilmon menemään tänään ja toinen on työn alla. Pientä kivaa kevääksi. Aapo täyttikin sitten jo 10 kk. Mihin kumman koloon se aika uppoaa. Elämä on hirvittävän lyhyt ja ytimekäs niin koiran kuin ihmisenkin vinkkelistä.  Nuorena oli niin kiire kuluttamaan elämää ja vanhana ? kiire säästämään. Koskaan ei ole hyvä missään.

Tärkeä muistutus kuitenkin on nauttia jokaisesta päivästä kuin siitä ainokaisesta. Minä valittamisen mestari olen joutunut nöyrtymään monella tapaa elämän edessä. Kavereiden koirien sairaudet ja kuolemat pysäyttävät hetkeen.  Pysähtyy hiljaisuuteen ja kuin varkain kaiken taas unohtaa. Kuinka saisi tunteen imettyä itseensä että se pisaroina tiputtaisi muistutusta tasaisin ajoin.








3 kommenttia:

  1. Elämä on lyhyt ja mitä tahansa voi tosiaan tapahtua. Sen kun muistaisi, eikä aina huolehtisi asioista joille ei voi mitään. Mutta minkäs sitä luonteelleen voi. Pidän itseämme etuoikeutettuina siinä mielessä, että asumme maalla - ihan kunnolla maalla, mutta kaupungin palvelut ovat 10 kilometrin päässä. Eli eläimille löytyy sieltä palvelut kuten myös meille palvelijoille. Silti saamme nauttia maaseudun rauhasta ja usein meneekin viikkoja, että kaupunki näyttää puolensa vain liikuntapalveluina ja kerran viikossa tapahtuvana ruokakauppareissuna sinne Prismaan. Mitäpä muuta sitä ihminen lemmikkeineen tarviikaan? Juuri eilen tutustuimme koirakerhon puistoonkin, kun kaverilla on koiravieraita ja halusimme päästää ne vapaana juoksemaan. Voi sitä riemua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Höpöttelyksihän tämäkin meni... :D

      Poista
    2. Mä oon niin kateellinen 10 km matkasta :D prisma vaan on niin hyvä kauppa mutta yhteensä 160 km alkaa olla kiireessä kipurajoilla. Maalla joo tykkään asua mutta sun tapa olisi paljon kivampi. Olisi ne lemmikkipalvelutkin kauppoineen ulottuvilla. Koirien riemu vapaana juostessa on ihastuttavaa, harmi että jopa maalla kaikki koirat eivät kytkettynä olemisesta pääse koskaan :( Höpöttely on kivaa :D

      Poista

KIITOS VIESTISTÄSI ♥